Tip&Milka

Pentuaitauksessa edelleen kaikki hyvin, ja suhteellisen helppoa. Vieläkään ei ole moniakaan kakkoja tarvinnu siivota, yöks.. ja vaikka tähän asti kaiken kunnian on saanut Milka, jäi tyttö tässä yhtenä päivänä kiinni veljen jätösten popsimisesta, tuplayöks…

Aika samanlaista draivia on kuin Milkan edellisessäkin pentueessa. Leikkiminen Milkan tai sisaren kanssa on maailman ihaninta, vaikka ilmeisesti se jonkin verran ärsyttääkin, kun edelleen ääntely on kuin terrierillä.. 😉

Tyttö ( 2,550g) on ottanut veljeä (3350g) hyvin kiinni kehityksessä, vaikka painoero onkin kasvanut jo lähes kiloon. Pari päivää edellisestä päivityksestä tyttö meni jo bosuakin edes takaisin.. se on molempien mielestä ehkä paras juttu pentuaitauksessa, sen yli on aina pakko mennä jos se vähänkin on reitillä, ja muutenkin siinä on kiva hengailla, pyöriä, tai leikkiä. Kehonhallinnan kanssa nää onkin jo melko taitavia, takajalat nousee helposti matalempia juttuja ylittäessä. Toki välillä vielä vauhti voittaa koordinaation, ja harjoittelevat futiskaatumisia.

Luonteista: Tyttö on hieman ärhäkämpi leikeissä veljen kanssa, mutta ihmisistä menee aivan sekaisin edelleenkin. Nauttii selvästi silittelystä, ja potentiaalinen halinalle. Saalisleikeissä sillä on sähäkät liikkeet, ja leikkii jo hyvin. Paras lelu bosun jälkeen on futissukka. Tyttö leikkii Milkan kanssa todella paljon (tai Milka pakottaa sitä leikkimään paljon;) , ja välillä ehkä mielummin leikkii veljensäkin kanssa kuin ihmisen, vaikka siis muuten on hulluna ihmisiin. Ja vaikka sitten kun leikitään, leikkii hyvin ja sähäkästi. Mä yritänkin leikkiä sen kanssa mahdollisimman paljon kaksikseen, että ihmisenkin kanssa leikkimisestä tulisi yhtä hauskaa kuin toisen koiran. Tyttö vaikuttaa helpommalta koiralta tällä hetkellä kuin poika.

Poika muistuttaa mua jonkin verran Jengasta, mutta on olevinaan varhaiskypsä Jenga. Hän tietää mitä on, mitä haluaa, ja miellyttämishalua ei ehkä ole läheskään samalla tavalla kuin tytöllä. Edelleenkään häntä ei juuri heilu. Itsenäinen, häntä ei mikään juuri hetkauta. Ja röyhkeä, raivoisa taistelemaan, ja hyvin rohkea. Pojasta tulee varmasti hyvä harrastuskoira, mutta ei ihan niin helpolta tapaukselta vaikuta kuin tyttö. Tänään (oli pakko kokeilla) annoin niille jauhelihaa niin, että ohjasin ne istumaan. Komannen toiston jälkeen hän tarjosi istumista itsekseen. Ja vaikka pennut tarjoaa istumista yleensä itsekseenkin, niin meillä näin ei oo ollut, vaan enemmänkin on hypitty vasten ja revitty vaatteista kun haluttu jotakin..eli  mä haluaisin uskoa että pienellä riiviöllä on myös pari hernettä jotka kohtaa kaikista kierroksista huolimatta 🙂

Eilen otin ne ensimmäistä kertaa keittiöön (kerran aiemmin oli olleet toisessa huoneessa kuin olohuone, missä pentuaitaus nyt on). Kauhia tuhina ja haistelu päällä, häntä pystyssä molemmat tutki paikkoja reippaasti, ja erillään toisistaan. Eilen myös oli ensimmäisen jauheliha-annoksen aika. Että ne hetket on ihania kun saa pienen elävän otuksen niin innokkaksi jostain asiasta <3

Vaikka leikkiminen on aloitettu tietenkin jollain suussa mukavalta tuntuvalla asialla, on tarjolla ollut kolinapurkkia, ja pientä muoviastiaa, ja metallia. Molemmat on leikkineet kaikilla mainituilla. Poika antanut kyytiä kolinapurkille enemmän, ja tyttö tykästyi paukkuvaan muoviastiaan. Pintojen kanssa ei ole ollut ongelmaa, lattia on liukas, ja peltinen häkki ikävän kuuloinen ja erilainen myös tallustaa, ei nää välitä mihin tassunsa pistää.. paitsi vesiastiaan eivät jää asumaan;)

Ulkoilu aloitetaan varmaan viikonloppuna, jos joku sateeton hetki nyt sattuu tulemaan valoisaan aikaan.

Muutamaan otteeseen pennut on saaneet tottua pikkulapsiinkin, ja kaikki mennyt ihan fine.. alta kymppivuotiaat on tietenkin sama kuin aikuiset, mutta parivuotiaat on vähän kovakouraisempia, ja ehkä mulle ja vanhemmille haasteellisempia vahdittavia. Ihan pikkulapsia ei kauheasti lähipiirissä ole, joten näiden suhteen sosiaalistaminen jää vähän kesken, ja uusien kotien kontolle sitten. Olenpas huono kasvattaja mä 😉

Ensi viikolla aloitellaan autoilu, ja naksuttelu.. Mä en kestä kun nää viikot menee näin nopeesti!!  Nyt jo nousee pala kurkkuun kun ajattelee edessä olevaa luovutusta… kyynel sentään.