Tänään oli silmätarkastuspäivä. Se tarkoitti myös ensimmäistä autoajelua, ja töissä hengailua, kun en ehtinyt potilaiden lomassa ajelemaan edes- takaisin montaa kertaa. Niin pennut saivat odottaa henkilökunnan tiloissa nelisen tuntia peilauksen jälkeen.
Ensin autoajelu. Matka kestää reilut 10 minuuttia, josta poika vikisi ensimmäiset viisi, jonka jälkeen rauhoittui. Molemmat pyrkivät ensin ulos, mutta loppumatka ja koko matka takaisin sujui hiljaisuudessa ja rauhallisesti. Töissä pennut oli syöneet kiinteetä vähän ennen autoilua, ja käytännössä nostin ne tissiltä autoon, mikä ei ehkä ollut paras ajoitus autopahoinvoinnin kannalta. Noh, mitään semmoista ei ollut suuntaan eikä toiseen, joten hyvä näin 🙂
Silmäpeilauksessa molemmat jännittivät, joten olivat paikoillaan, ja se sujui helpommin kuin mä odotin. Saivat myös mikrosirut ja parvorokotukset, kummassaki poika piti pienen vinkaisun, tyttö oli hiljaa. Peilaustulos oli odotettu, mutta aina sitä silti jännittää. Noh, kuitenkin kummallakin oli terveet silmät, jokaista pikkuripseä myöten 🙂 Jaana myös kopaisi pojan kilkuttimet, ja joulun kunniaksi pojalla on nyt sitten todistetusti kaksi kulkusta hyvällä matkalla ”paketteihin”, Jeeee!!! Mä vielä kuuntelin molempien sydämet, vaikka virallinen terveystarkastus tää ei ollut, ja normaalit äänet sieltä kuului. Hienoa, näyttää siltä tosiaan että laatu korvaa määrän tässä pentueessa, toivotaan että jatkuu samalla linjalla myös luonteiden ja tulevien terveystulosten suhteen 🙂
Töissä tuli myös tutustuttua uusiin tiloihin, ja joutuivat olemaan häkissä useammankin tunnin myös. Ok, häkki oli suht iso, mutta kuitenkin. Vieraiden koirien haukkumistakin joutuivat kuuntelemaan paljon, mutta siitä eivät välittäneet sen mitä ehdin nähdä. Kaikki meni fine, ja ilmeisesti liian stressaava reissu ei ollut, koska kotiin päästyä pennut pisti kunnon bileet pystyyn. Sen jälkeen kyllä uni maittoi muutaman tunnin verran.
Luonteista hieman.. Mä en tiedä kultaako aika muistot, mutta nää on kyllä aikamoisia riivöpurijoita verrattuna edelliseen pentueeseen. Etenkin poika on helposti kädessä kiinni kun sitä leikittää. Leikkii kyllä hyvin sitten kun tajuaa ottaa kiinni lelusta, mutta helposti tarraa ranteeseen, ja lujaa. Kipakka Au! – on kyllä kuulunut pentuaitauksessa kävijöiltä turhankin usein.. Tyttö ei pure aivan niin verisesti, tai osuu leluun paremmin..
Milka leikittää tyttöä paljon enemmän kuin poikaa, tiedä mistä se sitten kertoo.. tyttö leikkii nykyään vähintäänkin yhtä hyvin kuin poika, ja on saanut ihania pentuhepuleita nyt iltaisin, kun poika on jo simahtanut. Se on kyllä sähäkkä menijä 🙂 Hyvähyvä..
Niin, ja ihana huomio pojasta.. on nyt muutaman kerran myös jopa heiluttanut häntäänsä mulle. Kiva homma. Mielistelyä, nuolemista ei vieläkään ole, saattaa hetkisen lipaista, mutta hyvin äkkiä on naskalit naamassa jos ei pidä varaansa.. Poika on ottanu bosun nukkumapaikakseen.. aivan ylisuloinen.. se käy sen päälle makaamaan niin että etu-ja takajalat roikkuu.. no tietenkin sitten kun se nukahtaa, se tipahtaa (usein kierien) sieltä alas.. ja sitten taas uudestaan ja uudestaan. Tää toistunut nyt parina iltana ehkä 3 kertaa, vitsit että on saanu nauraa uniselle kiipeilijälle ja sen petivalinnalle 🙂