Viimeinen viikko on ollut täynnä puuhastelua. Uutena vuonna oltiin siis reissussa, Porvoon kautta Espooseen, jossa 3 yötä, ja sitten takaisin. Ensin käytiin Porvoossa moikkaamassa yhtä kaveria. Pennut viettivät muutaman tunnin keskenään omakotitalon alakerrassa. Tästä jatkettiin Espooseen tyttöpennun tulevaan kotiin yöksi, jonne Milka ja pennut jäivät toiseksi yöksi kun minä jatkoin Jengan kanssa leirille. Uuden Vuoden yöksi vaihdoimme jälleen majapaikkaa muutaman kilometrin päähän, jossa meni sitten kolmas yö.
Pennut sopeutuivat nopeasti joka paikkaan. Kiva, että reissussa tuli tutuksi mun laminaatin, kivilattian, ja äidin parketin lisäksi erilaiset kivilattiat, muovimatot ja laminaatit. Töissä pennut tutustuivat pari viikkoa sitten maalattuun puulattiaan. Nyt on pennut tutustuneet aika moneen alustaan ”ilmaiseksi”, ”ohimennen”. Ja autoilu sujuu myös helposti, en tiedä mitä häkissä puuhailevat, koska olen ajellut lähinnä pimeällä, mutta mitään heilumista/äänehdintää en ole huomannut, eikä kummallakaan ole ollut paha olo missään vaiheessa. Hieno juttu 🙂 Viimeiset päivät pentuset viettivät mukana töissä, lähinnä suuressa häkissä köllien. Käsittämättömän hyvin olivat häkissä rauhassa koko päivän, ilmeisesti ottivat mallia Milkasta ja Jengasta, että täällä ei riehuta, vaan kerätään voimia iltahepuleita varten… 😉
Lapsiinkin ovat pennut tottuneet jo useaan otteeseen. On käynyt kavereiden lapsia, naapurin lapsia, ja Uusi Vuosi vietettiin myös lasten kanssa. Lapsia tavattu lähes kymmeniä, ja pennut kohtaavat lapset samoin kuin aikuisetkin, jollei ehkä hieman innokkaammin.
Ulkoilua ei ole ehditty tehdä niin paljon kuin olisin toivonut, mutta pikkaisen on kaulapantaan totuteltu, ja hihnassa kadulla kävelty. Molemmat vaikuttavat fiksuilta, reippailta pennuilta. Ensimmäistä kertaa olivat tien laidassa ilman toisiaan Milkan kanssa. Molemmat häntä pystyssä taapersivat, autoja tuijottivat, korkeentaan pari sivuaskelta, ei edes pakoon, lähinnä katsoivat että mikä toi oli. Tyttö sattui kohtaamaan myös traktorin, jota tuskin ihan heti tulee vastaan pääkaupunkiseudulla 🙂
Koirakokemukset ovat jääneet lähes olemattomiksi. Äitini collien tapasivat jouluna. Ystävän sakemannin kohtasivat eilen, ja molemmat olivat kovin kiinnostuneita kiltistä koirasta. Tänään ulkoillessa tyttö kohtasi westien, ei reagoinut siihen juuri ollenkaan, katsoi hetkisen, ja jatkoi omia puuhiaan. Haistella en antanut hihnassa.. daa! 🙂
Toistaiseksi pennut vaikuttavat reippailta, kivarakenteisilta, ja niin, todennäköisesti melko lyhytkarvaisilta. Olen minäkin kasvattaja, kun en osaa varmasti sanoa luovutusikäisten pentujen karvasta. Lyhyiltä näyttää, mutta perskarvoissa ja hännässä muutamia pidempiä haituvia. Ehkä niitä medium- karvaisia sitten 🙂
Viime päivinä on etenkin poitsusta tullut tiukka ruokakupilla. Menee ja jopa ajaa tytönkin pois, jos on ensin syömässä. Tehnyt sitä ilmeisesti sen verran kovasti, että nyt riittää jo pelkkä viereen meno ja tuijotus, ja tyttö poistuu jo vesikupiltakin.. ja voin kertoa, että tytölläkin luonnetta on. Mä olen puuttunut puuhaan jonkin verran, että typykin saa osansa.. Poika muuten ehkä tottelee helpommin tällä hetkellä kuin tyttö, lukee ”koiraa” ja murinaani/ärähdyksiä melko hyvin. Tyttö on enemmän riiviö tällä hetkellä.
Kaiken kaikkiaan kun vertaa edelliseen pentueeseen, on molemmat ehkä reippaampia. Ekassa pentueessa reaktiot olivat suurempia, joskin pidän siitä, että molemmissa pentueissa uteliaisuus voittaa ihmettelyn/säikähtämisen. Mutta kaikki arjen pikkuasiat ovat tuntuneet näille alusta asti mitättömiltä, kuten wc-n vetäminen, pesukone, tiskikone, ja keittiön astiakolinat jne …pölynimurikin alkaa olla kiinnostava enemmän kuin pelottava.
Milkalle tämä pentue on ollut todella helppo, ja on kyllä hoitanut ja kouluttanut pentuja äärettömän hyvin alusta loppuun asti. Leikittänyt älyn paljon, nyt myös pojankin kanssa leikkineet vetoleikkejä, kun aluksi Milka tuntui leikittävän lähinnä tyttöä. Opettanut koiran kieltä molemmille nätisti, mutta johdonmukaisesti. Nisälle on pentuja laskenut vieläkin, noin kerran päivässä, vaikka epämielyttävää se jo onkin.
Sitten vielä ne tärkeimmät, eli pentusten kodit. Vaikka tässä tulee mainittua pennuille kaavailtua harrastuksia, on pentusten tärkein tehtävä kuitenkin sulostuttaa omistajia olemalla rakastettavia lemmikkejä ja perheenjäseniä 🙂
Tyttö matkaa Helsinkiin Beelle, toisen bortsun seuraksi. Hauskaa tässä on se, että Milka ja Been vanhempi bortsu ovat pentukavereita, leikkivät aikanaa Hietsun rannalla Töölössä. Pennun kutsumanimi tulee olemaan Hip (Hippunen, Hipsukka, Hipster, Hippaliisa….), ja pennun kanssa Bee tulee harrastamaan agilitya, ja hakua ainakin.
Pojan uusi koti on Mikkelissä, Emman luona. Emmalla on tällä hetkellä kotona griffoni, eli hieman erityyppisen koiran saa Messi-poika kaverikseen. Emma tulee harrastamaan ainakin tokoa, ja yksi mielenkiintoinen tulevaisuuden missio Messillä on homekoirakoulutus. Emma aloittaa syksyllä koulussa, josta valmistuu homekoirakouluttajia, ja Messin on tarkoitus olla Emman koulukaverina siellä. Messi tulee myös pääsemään lampaille, katsotaan sitten kuka sitä tulee siellä ohjastamaan…
Hyvää matkaa pennuille uusiin koteihin!! 🙂