Ensi viikolla sitten olisi päivät täynnä. Milka on voinut tiineyden ajan todella hyvin. Viime viikkoon asti otin mukaan juoksulenkeillekin vielä, ja ollut kovin leikkisä koko ajan. Mutta, kun pentue on niin pieni, mikäs niitä kannellessa. Mä siis ultrasin lopulta 3 alkiorakkulaa, joista yksi ei sitten lähtenyt kunnolla kehittymään. Eli pentuja ultran perusteella 2. Tänään otin sitten röntgenin, jossa tuo lukumäärä varmistui. Salaa toivoin, että olisin edes yhden missannut, vaikka sisimmissäni tiesin kyllä ettei se ollut mahdollista. Mutta, se mikä oli mukavaa, oli ettei pennut röntgenin perusteella olleet kovin suuren näköisiä, eli toivoa on luomusynnytyksestä. Se ois Milkan kannalta niiiiiin ihanaa jos kaikki menis hyvin. Mutta näin heittona voi kyllä todeta, että näin pienen pentueen kanssa ei viiti turhia jäädä miettimään ”onko ongelmia vaiko eikö”… kyllä se skalpeli heiluu herkästi jos yhtään epäilyttää, sori Milka..
Tuiren kanssa yritettiin sukupuolia tiirailla yhtenä päivänä. Pennut halusivat pitää meitä jännityksessä, ja olivat lähes koko ajan selkä ultra-anturiin päin. Toinen kääntyi senverran, että EHKÄ se on poika. Saapi nähdä, mulla on vahva olo että se pitää paikkansa 🙂
Nyt on pentulaatikko paikoillaan, ja kotiapteekki kasattuna synnytystä varten. Nyt ei voi kun ootella, ja tunnustella liikkeitä vatsanpeitteitten läpi. Niin, ja kuunnella ihania nopeita sydämen sykkeitä <3
Täytyy myöntää näin julkisesti, että hieman huolestuttaa mun voimat olla jättämättä toista kotiin. Se hetki, kun ekan kerran tunsin pennun möyrimisen sormieni alla.. sydän melkein pysähtyi. Miten sitten kun on 8 viikkoa ollut pikkuisten kanssa, itken varmaan viikon luovutuksen jälkeen…
Noh, turha tässä spekuloida sen pidemmälle, kunhan nyt ensin saataisi otukset hengissä ja hyväkuntoisina ulos.. Peukutella saa!! 🙂
Kiitokset tsempityksistä kaikille! Täällä edelleen kaikki hyvin, lämmöt ei ole laskeutuneet, mutta maito nisiin kyllä…
Ruoka maittaa Milkalle, ja pennut pitää aikamoista hulabaloota.
Jospa huomenna saatais actionia myös pentulaatikossa…? 🙂
Onpa aika mennyt nopeasti 🙂 Kohta se MilMil jo synnyttää. Tsemppiä! Pidähän meitä ajantasalla.
Tsemppiä ja voimia teille kaikille. On se hienoa, että Milka on noin osaavissa käsissä:-) Melkein tässä tulee haikea olo, kun ajattelen miten teillä piakkoin päästään nuuskuttelemaan suloisten pentujen tuoksua.
Oikein paljon onnea tulevalle viikolle, sinulle, Milkalle ja pikku-kaksosille!! 🙂
Kivaa lukea kuulumisia täältäkin 🙂 Täällä kaikki peukut ja varpaatkin pystyssä että synnytyksessä kaikki menee hyvin! Olen nyt kahtena yönä taas nähnyt unta pennuista, unessa niitä on tosin syntynyt lähemmäks 10 (ja joo, ei yhtään pyöri h-hetken lähestyminen mun mielessä, ei..).
Mutta tsemppiä sinne odotukseen!!
Emma