Täällä alkaa olla semmoinen vilske että alta pois. Mä en tajua, miten hurjaa meno oli silloin kuuden kanssa..
Jouluna nappasin pennut mukaan, ja vietettiin ilta äidin luona. Jouluaatosta löytyy pikkuvideopätkä täällä http://tiiunlauma.kuvat.fi/kuvat/Jouluvideo/large.m4v
Tyttö (eilen 3,4kg) on lisännyt vauhtiaan ja luonnetta viime viikosta. Tällä hetkellä tuntuu että sillä on loputon virtapiikki, se on sähäkkä, vauhdikas taisteleva, iloinen terrierityttö. Mä näen siinä aika paljon sitä elämän iloisuutta, mikä on Milkassakin, sitä katsoessa tulee vaan niiiin hyvälle tuulelle aina. Tulee olemaan erittäin kova paikka luopua siitä.. se ois juurikin täydellinen paketti mulle. Ja se hyppää niin kepeästi pentulaatikon seinämän yli… born to be an agility dog she is.. 😀 Noh, siihen hommaan se onneksi pääseekin, mukava seurata miten kehittyy sitten.
Poika on edelleenkin paljon suurempi (eilen 4,6kg), ja sitä kautta hieman kömpelömpi/hitaampi liikkeissään. Pojalla on kova taistelutahto, ja sieltäkin alkaa löytyä jo mukavasti ihmisrakkautta, nuolemista ja satunnaista hännän heilutusta innokkaasti jopa. Poika on myös energiapaketti, ja hauska seurata, mutta se on selvästi enemmän äijä kuin tyttö, hieman huumoria toivoisin pojalle enemmän 😉
Pentutesti oli erilainen kuin edelliselle pentueelle tehty. Numerot oli mun mielestä hieman epäloogiset, eikä niitä voi oikein paperilla verrata keskenään, mutta videosta voi selvästi huomata muutaman eroavaisuuden edellisiin pentuihin. Kumpikin pentu halusi ensin tutkia uuden ympäristön perinpohjin, ennen kuin vieras ihminen kiinnosti, kun edellisessä testissä kaikki pennut menivät Janitan syliin lähes heti sen kutsuttua. Nyt meni minuutteja, ennen kuin ihminen kiinnosti. Selityksiä voi olla luonne-erojen/ itsenäisyyden lisäksi myös siinä, että viime testissä Janita otti pennut syliin ennen laskemista tutustumaan vieraaseen alueeseen, mitä Maria ei tehnyt, vaan pennun toi alueelle toinen vieras ihminen. Ja tällä kertaa alue oli koko alakerta, joten pennut lähtivät tutkimaan suihkua/saunaa jne jne eri huoneeseen, kun edellisellä kerralla oli rajattuna vain yksi huone. Mutta, siitä huolimatta selvästi pentuja kiinnosti enemmän huoneeseen tutustuminen kuin ihmisen kutsut. Tämän huomasi ehkä myös saalisviettiosuudessa, lelun palauttaminen ei tullut näille pennuille mieleenkään. Taas, toisaalta eroja oli myös testissä/testaajassa. Janita leikitti pentuja ennen lelun heittämistä, jolloin leikkiminen ihmisen kanssa oli jo kivaa, kun eilen Maria vain heitti paperitollon, jolloin pennut menivät perään ja jäivät paperin kanssa itsekseen… Mutta, mä olen kyllä leikittäessä huomannut, että tyttö tuo herkemmin lelua mulle, poika jää sen kanssa herkemmin itsekseen.
Toinen selkeä ero Milkan edellisten pentujen testaukseen verrattuna oli ääniherkkyys. Edellisessä testissä kaikki pennut saivat kotiin ohjeita ääniin totuttelusta, mutta tällä kerralla ei ollut mitään ääniherkkyyteen viittaavaa. Sen kyllä olen huomannutkin, että edellisen pentueen pennut olivat muutenkin ehkä hieman herkempiä kuin nämä kaksi. Toisaalta, jälleen kerran testaus oli erilainen. Nyt äänenä oli kattilaan pudotettu lusikka, kun edellisellä kerralla lensi kolinapurkki, jota mulla ei ollut silloin pentulaatikossa ennen testiä. Onhan se pennulle aivan eri asia onko äänen lisäksi lentävä asia, vai pelkkä ääni. Mutta, tällä kerralla kumpikaan ei väistänyt ääntä, molemmat pysähtyivät, poika hieman niiasi, jonka jälkeen meni heti katsomaan mistä ääni tuli.
Kaiken kaikkiaan hyviä pentuja ovat, taistelutahtoisia, saalisviettisiä, ja itsenäisiä. Omistajien tulee olla itsevarmoja, jotta eivät ala tekemään omia ratkaisuja tilanteiden selvittämiseksi, sillä itseluottamusta siihen pentusilla on.
Muuten ollaan ulkoiltu päivittäin, ja ajeltu autolla, ja hieman naksuteltu. Huomenna lähdetään uuden vuoden turneelle, ensi ajellaan Porvooseen Mariaa ja Split:iä tapaamaan, ja siitä Espooseen. Pennut ja Milka jäävät Espooseen yhdeksi yöksi hoitoon mun ja Jengan Nxt Levelin ajaksi, ja uusi vuosi vietetään sitten Espoossa. Ajelua, uusia paikkoja ja lapsia tiedossa.
Nimistä vielä. Urheilussa pysytään tietenkin edelleen. Tällä kertaa nimet tulevat rakkaan veljeni elämänharratuksen/työn eli koripallon parista. Tyttö tulee olemaan Triplatupla; toivottavasti aksaurallaan jossain vaiheessa yltävät tupla- ja ehkäpä myös triplanolliin 😉 Ja poika on itseoikeutettu Jalkatyö, koska vaikka tällä hetkellä massa hieman hidastaa menoa ja ketteryyttä, on poika aivan pienestä asti käyttänyt takajalkojaan mallikkaasti, tuskin tulevat fyssarit antamaan treenejä takapään löytämiseksi.